Ihminen, suomalaiset mukaan lukien, on suurimman osan kehityskulkunsa ajasta hankkinut ruokaa keräilemällä ja metsästämällä. Maata on alettu viljelemään noin 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä ja Suomessa siinä 5000 eaa. Ja vaikka maanviljely toikin ruuan aivan käden ulottuville, metsästys oli pitkään tärkeä osa ruokapöydän täyttämistä.

Viimeisimmän jääkauden päätyttyä Suomeen levittäytyivät ensin kasvit, sitten kasveja syövät eläimet ja sitten näitä eläimiä syövät eläimet ja ihmiset. Voidaan loogisesti olettaa, että 9000-8000 eaa. välillä ensimmäiset ihmiset saapuivat nykyisen Suomen alueelle, koska siellä oli riistaa metsästettäväksi.

Välineet

Arkeologien kivikauteen ajoitetuista esineistä suurin osa on kivisiä, koska se oli kestävin materiaali, jota tuona aikana kyettiin työstämään. Muita materiaaleja olivat luu, sarvi ja puu. Vuonna 1913 Antreasta, silloisesta Viipurin läänistä, löytyi kalaverkko, joka on ajoitettu 8500 eaa. ja se on tehty harmaapajun nilakerroksesta saatavista kuiduista (eli niinestä). Kyseessä olisi siis yksi maailman vanhimmista verkoista. Paikalta löytyi myös kirveenterä ja talttoja, joiden uskotaan uponneen samalla kertaa verkon kanssa.

Maalla ensimmäiset suomalaiset metsästivät keihäillä, joissa oli kivestä tai luusta tehty kärki. Myös kivipäisiä nuijia ja kirveitä on käytetty. Jousella, ja harvakseltaan myös lingolla, saatiin turvallisempi etäisyys saaliseläimeen. Näiden aseiden toinen etu oli yllätyshyökkäys.

Saaliseläimet

Pääsääntöisesti saaliseläiminä ovat olleet hirvet ja kauriit, koska ne pysyvät maalla eivätkä tappele vastaan. Vesistöistä on kalastuksen lisäksi pyydystetty hylkeitä ja majavia. Näiden isojen eläinten jäljitys ja kaataminen oli ennen muuta aikuisten miesten työtä siihen liittyvien riskien vuoksi.

Suden kesyttämisen myötä yksi ihmisen kilpailijoista olikin nyt metsästyskaveri, jonka avulla riistaa jäljitettiin. Koirat myös havaitsivat haaskansyöjät, kuten karhut, paljon paremmin kuin ihmiset. Karhut olivat myös yksi vaihtoehtoinen saaliseläin, joskin harvinainen. Tämä johtuu niiden jumalaisesta asemasta muinaissuomalaisessa uskossa.

Pienempää riistaa, kuten jäniksiä, lintuja ja matelijoita, metsästivät usein nuoret ja lapset. Lapset myös keräsivät munia, marjoja ja sieniä yhdessä naisten ja vanhusten kanssa. Kalastus oli myös olennainen osa metsästystä, sillä käytännössä kaikki kivikautiset asutukset sijaitsivat veden äärellä. Pienten veneiden avulla kalastaa voitiin myös järvellä ja ehkä jopa meren rannalla, mikä monipuolisti kalasaalista.