Metsästys on monille vastenmielinen ja alkukantainen tapa, joka ei kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Kuitenkin Suomen sijainti ja sen valtavat metsät kaipaavat metsästystä, mikäli haluamme pitää nykyaikaisen elintapamme.

Metsästyksellä aito hyöty

Riistan metsästyksellä on monesti hyvin luonnollinen selitys, eli ruoka. Kuitenkin nyky-yhteiskuntamme on jo siinä pisteessä, ettei riistaa välttämättä tarvitse metsästää. Juuri tämän vuoksi, moni pitää metsästystä hyvin tarpeettomana harrastuksena, ja kuvittelee, että harrastuksen ainut syy on aseella ampumisen riemu. Paikassa kuin Suomi, on kuitenkin metsästys tarpeellista. Haja-asutusalueiden riistakannat on pidettävä hallinnassa, sillä pelkästään hirvet aiheuttavat valtavan paljon kuolemaan johtavia kolareita. Metsästyksen ansiosta, on muualla maailmassa ajettu monta lajia sukupuuttoon, ja häiritty luonnon tasapainoa monin eri tavoin. Suomessa tämänkaltainen liika tappaminen ei ole mahdollista, sillä jokaiselle metsästysryhmälle annetaan tietty määrä kaatolupia. Varsinkin, kun puhumme hirvenmetsästyksestä, on sillä silmin nähtävä hyöty yhteiskunnalle. Hirvi on suuri eläin, joka aina auton kanssa yhteen ottaessaan, aiheuttaa valtavat tuhot ja jopa kuoleman. Nykyiselläänkin, metsästyksen ja kaatolupien kanssa, tapahtuu vuodessa tuhansia hirvikolareita. Esimerkiksi vuonna 2016 Suomessa pelti rytisi hirven kanssa 1881 kertaa. Näistä onnettomuuksista koitui 144 loukkaantumista ja kolme kuolemaan johtanutta tapausta. Peurakolarit ovat vieläkin yleisempiä, mutta eläimen kevyen rakenteen vuoksi kolari on usein harmiton, ja selvitään usein peltivaurioilla.

Metsästystaito isältä pojalle

Suomessa moni metsästäjä on niin sanotusti useamman sukupolven tuotos. Harva-asutusalueilla Suomessa suosittu metsästys toimii seuroittain. Seuraan saa toki hakeutua kuka vain metsästyksestä kiinnostunut, mutta hyvin usein seuran mukaan liittyy perheenjäseniä. Moni pikkupoika lähtee isänsä mukaan metsälle, ei toki ampumaan, vaan passiin istumaan. Metsästys ei kuitenkaan ole niin hohdokasta kuin moni voisi ajatella. Riistan metsästys on pitkän päivän tuotos, joka koostuu pääasiassa vain päivystämisestä, ja metsän tutkailusta. Moni seuraan kuuluva ei välttämättä metsästyskauden aikana laukaise asettaan kertaakaan. Yleinen käytäntö seuroilla on, että lihat jaetaan tasan kaikkien kesken. Saaliin jäädessä vähäiseksi saatetaan arpoa, kuka lihapalkinnon voittaa itselleen. Moni seuraan kuuluva ei välttämättä pidäkään ampumista metsästyksen tärkeimpänä asiana, vaan ystävien kanssa luonnossa liikkuminen on se tärkein asia, mitä metsästys tuo tullessaan. Kuten arvata saattaa, luonnossa liikkumisesta tulee hyvä tapa, joka periytyy isältä pojalle.