Pienpetojen lisääntyminen Suomen luonnossa on ollut havaittavissa merkittävänä muutoksena viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Pienpedot kuuluvat normaaliin ekologiseen ympäristöön, mutta jos pienpedot kuuluvat esimerkiksi vieraslajeihin, niin niiden aiheuttama haitta voi olla olemassa olevalle ekosysteemille valtava. Esimerkiksi ketun merkitys luonnolle on merkittävä, sillä ne pitävät kurissa saaliseläinkantoja kuten myyriä ja hiiriä.

Vieraslajit Suomessa

Alien species in FinlandVieraslajit muodostavat erittäin suuren uhan luonnon monimuotoisuudelle. Koska vieraslaji ei nimensä mukaisesti kuulu paikalliseen ekosysteemiin, sen aiheuttamat uhat voivat olla moninaisia. Vieraslaji saattaa uhata alkuperäisiä lajeja kilpailemalla niiden kanssa ravinnosta, saattaa levittää tautia tai loisia tai saattaa pahimmillaan muuttaa ravintoketjujen rakennetta vaikuttaen näin kokonaisen ekosysteemin toimintaan. Maailman laajuiseesti vieraslajien arvioidaan olevan toiseksi suurin syy luonnon monimuotoisuuden häviämiselle.

Riistanhoidon näkökulmasta suomeen on levinnyt 1900- luvulla kaksi vieraslajia jotka luokitellaan pienpedoiksi: Pohjois- Amerikasta minkki ja Itä-Aasiasta supikoira. Minkki levisi luontoon turkistarhoilta vapaiksi päässeistä tarhaeläimistä ja supikoira taas tietoisesti istutetiin luontoon turkiseläimiksi entisen Neuvostoliiton alueelle, josta se levisi Suomen puolelle.

Vieraslajikantojen rajoittaminen

Suomessa on alkuperäisenä jo esiintynyt useita pienpetoja, kuten mäyrä, kettu ja näätä, ja näiden ruokavalio koostuu samoista saalislajeista kuin vieraslajeilla minkillä ja supikoiralla. Nämä kaksi vieraslajia ovatkin aiheuttaneet ongelmia siitä syystä, että suomalaiset saalislajit eivät ole sopeutuneet niihin ja näin ollen eivät osaa luonnonmukaisesti niiltä suojautua. Lisäksi vieraslajeilla ei ole luontaisia vihollisia jotka huolehtisivat niiden kannan rajoittamisesta. Näistä syistä johtuen vierasperäiset lajit ovat saaneet vahvan jalansijan Suomen luonnossa.

Pienpetojen metsästys on erittäin tärkeää varsinkin vieraslajien kantojen rajoittamisen näkökulmasta. Metsästäjillä onkin suuri rooli siinä, että ekosysteemiä saataisiin suojeltua vieraslajien aiheuttamislta pysyviltä muutoksilta. Pienpetojen metsästys on merkittävää luonnonhoitotyötä ja varsinkin kosteikoilla ja rannoilla viihtyvien lintulajien kannalta merkityksellistä.

Haitalliset vieraslajit

Supikoira on levinnyt suomeen vasta 1930- luvun lopulla. Räjähdysmäisesti kanta on alkanut kasvamaan vasta 1970- luvulla kun entisestä Neuvostoliitosta levinnyt kanta sai jalansijaa Suomen luonnosta. Eläintä pyydettiin 80-luvulla turkisten takia ja tarhurit ostivat myös eläviä elämiä tarhattavaksi. Nykyisellään metsästys on kuitenkin kannan rajoituksellista riistanhoitoa. Supikoira suosii elinalueenaan mm. lehtometsiä, ja rantavyöhykkeitä ja se voi vaeltaa jopa 80 kilometriä hakiessaan uutta reviirialuetta.

Minkki on näätäeläin, jonka suomalainen kanta on peräisin poihjois-Amerikasta tuoduista karanneista tarhaeläimistä. Minkki on äärimmäisen tehokas metsästäjä ja sopeutuu todella hyvin erilaisiin ympäristöihin. Se on jo syrjäyttänyt alkuperäislajin, vesikon, suomen luonnosta.